Niin se vaan menee.. Koeviikot tulevat ja sotkevat elämän niin, että henki lähtee.. Koko ajan täytyy vain lukea lukemisen päälle, ja jos mahdollista, lukea vielä tuplasti enemmän. Sitten vielä kun pääasiallisesti lukee matemaattisia aineita, niin kyllä siinä pieni paniikki iskee, kun täytyy opetella kaiken maailman elektrolyysit, sähköiset influenssit, ja tangenttifunktion derivaatat... Hoaa... Noh, onneksi lomat alkavat viikon päästä. (Just joo.. Tosi lomat, kyllä opiskelua riittää, itsenäisiä kurssisuorituksia tehtävänä, syksyn kirjoitukset.... Hypin ilosta... Jee.. Näettekö hilpeyteni.... )

Jotain järjestystä tänne keskelle älytöntä sekasotkua kaivataan... Se pieni järjestys tällä hetkellä tulee uusimmasta virkkaus yrityksestäni.. Virkkaan todella vähän, joten saa nähdä mitä tästä syntyy :D. Tarkoituksena olisi väsätä tumman sinisestä, lähes mustasta villalangasta kolmiohuivin tyylinen, paloista koottu kaulaliina. Näin kesäksi kun kaikki tarvitsevat villaista kaulahuivia, kun on aina niin kauhean kylmä.
Kuvia en ole vielä tästä ottanut, joten en voi lisäillä tänne. Mutta koirani tykkäsi ainakin langasta, jos ei muuten ajatuksesta. Yhtenä aamuna huomasin surukseni kuinka 'pikkuinen enkelini' oli päättänyt kokeilla kuinka niillä langoilla leikitään. Noh, sain rullailla lankani lattialta, joka olikin sitten levitetty ympäri olohuonetta.
Talvella olin sentään fiksu. Kun pahin neulebuumi oli meneillään, eli uusia lapasia ja pipoja tunki joka kolosta esiin, päätin antaa koirakullalleni oman lankarullan. Sillä kun on aina ollut tapana, tulla valitsemaan loputtomasta lanka valikoimastani, millaiset värit tällä kertaa mukaan työhön tulevat. Noh, totta kai tästä tuli minulle lisätyötä.. Pitihän sitä otusta vahtia kun se onnellisena leikki ja levitti lankaa ympäri huonetta.. Olisi kuristunut siihen vielä, jos en olisi välillä rullaillut sitä takaisin kerälle. Tiesin, että neulominen tekee onnelliseksi, mutta niin vähästäkö, kuin yhdestä lankarullasta saa toisen iloiseksi..? Näköjään. Sillä onnellinen se oli.