Kylmät sanat uppoavat sieluuni
ne repivät ihon auki selästäni
ja hukkuvat kaikkeen siihen lihaan
mikä sen alta paljastuu

Rintani eivät enää mahtuneet paitani sisälle
Ne tunkeutuivat ulos kuin ajatukset filosofin mielestä
Sinä olet se minun pieni filosofini
jonka ajatukset tahtoisin edes hetkeksi tukahduttaa
piilottaa sut ja sun maailman

Niin paksut reidet
yhdestä riittäisi molemmille
toisen voisi lahjoittaa sellaiselle
joka kärsii nälkää

Jäin jumiin oviaukkoon
lantionkohtani turposi kuin painajaisessa
kauheinta mitä olen koskaan kokenut
eikä se vienyt kuin sekunnin

Kasvoin niin paljon pituutta
että pelotan itseäni
en mahdu enää minnekään
Ei ole enää ainuttakaan piiloa,
josta minua ei löytäisi.

Pelkään maailmaa
ja tunnen kuinka kutistun
Korsetti kiristää lantioni niin kapeaksi
että se kohta mahtuisi neulan silmään
Reiteni surkastuvat pelkiksi naruiksi
ei edes lihaa luitten päällä
Ja rintani surkastuvat olemattomiin
niitä ei löytyisi edes suurennuslasilla.

Niin pieneksi ja mitättömäksi.
Kumpaako toivoisit enemmän?

-Katja