Ratsastin Rellalla tänään. Sen ensimmäinen ratsastustunti varsan syntymän jälkeen. Ja tamma näytti kuinka mahtava se osaa olla. Aivan super ihana. Tuntuu kuin se olisi halunnu palkita minut. Niin mahtavasti se meni. Peräänannossa ja kauniisti taipuen. Tunnustan, minun vikanihan se oli, että taivutustunti pidettiin, pyysin sitä siinä alussa. Mutta hevosen takia mitä vaan. Rellan kyljille tekee tosi hyvää jumpata niitä.

Tunti oli tosiaan ihana. Meni niin hyvin, että olen sanaton. Työskenneltiin siis lähinnä ympyrällä, käynnistä raviin siirtymisiä, ja sitten laukkaa, tietysti molempiin suuntiin. Rella näytti, että tämä 'äkänen akka' osaa kyllä olla aivan uskomattoman upea. Opettaja oli tunnin alussa sanonut, että onko tämäkin päivä pakko nähdä, että Rella on tunnilla, mutta lopputunnista sanoi, että saan kyllä tulla milloin vain sen kanssa.

Oli tuo tunti kyllä sellainen kruunu tähän kesään, että oksat pois. Tuli ihan samanlainen fiilis kun Cradle Of Filhin keikalla, kun ois kaikki huolet ja synnit pyyhitty pois. Kun oisin saanut kaikki ne tuhannet pahat tekoni anteeksi. Vitsit. Elämä antaa kun siltä pyytää kauniisti. Se joka kärsii tarpeeksi kokee myös hyviä hetkiä.. Rella on ollut aina se, joka on ollut siinä, johon on itketty ne tuhannet kyyneleet, jota on hakattu ne tuhannet kerrat, ja jolle on syötetty ne tuhannet porkkanat, ja se on edelleen siinä, ja palkitsee suuremmin, mitä kukaan voisi koskaan palkita. Luv it.