Tällä sivustolla tarkoitukseni on esitellä ihanat sydämen murskaajani jotka ovat osallisena suurelta osin minun pienessä elämässäni.

2.7.2008     
muokattu 28.8.2008                     

Haluan aloittaa tämän kaiken kertomalla yleisesti itsestäni eläinihmisenä. Omistan tällä hetkellä koiran, joka on ollu elämässäni vasta vajaan kaksi vuotta. Välillämme vallitsee tottakai side, jollainen vallitsee jokaisen koiraansa rakastavan omistajan ja koiran välillä.
Koiran lisäksi omistan akvaarion, joka on minulla ollut muistaakseni seitsemän tai kahdeksan vuotta. Sen asukkaista edelleen yksi on sama, mikä oli sen tullessa meille, mystinen, sinisilmäinen monni. Akvaarion hoidossa apunani on joskus myös äitini.
Tämän lisäksi elämääni on reilun kolme vuotta kuulunut olennaisesti hevonen, joka sijaitsee läheisellä ratsukoululla. Sinne kävelymatka kotoani kestää vajaan viisiminuuttia. Hevonen astutettiin viime kesänä, ja siitä asti on innolla, ja kauhulla odotettu varsaa syntyväksi. Varsa syntyi käsäkuun (08) loppupuolella.
Vuoden vaihteessa (07-08) elämääni ilmaantui toinenkin hevonen. Uskomattoman upea, mutta pienikokoiseksi jäänyt suomenhevonen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää! Tahto menoon ja seikkailuihin on kova. Mitäpä sitä pientä syyttämään, ikää kuitenkin on kertyny vasta neljä vuotta.

Eläimet ovat aina merkinneet minulle paljon, ja olen ollut paljon tekemisissä niiden kanssa. Yksi suurimmista haaveistani on se, että pystyisin tulevaisuudessa ammattini kautta olemaan tekemisissä eläinten kanssa.
Muutamia tällaisia eläimiin liittyviä ammattihaaveita ovat esimerkiksi eläinlääkäri, jossa haluaisin erikoistua hevosiin, hevos- ja/tai koirahieroja, ja pienimuotoisena haaveena myös hevosehoitajan ja ratsastuksenopettajan ammatit.
Vaikka ammatti ei vielä tällä hetkellä ole varmaa, niin ainakin se on, että tulen olemaan aina tekemisissä, tavalla tai toisella eläinten kanssa. Tulen pitämään itselläni lemmikkejä ja tulen jatkamaan ratsastusharrastustani niin pitkälle kuin vain mahdollista.
Eläimet ovat minulle kaikkein tärkeimpiä ja tässä nyt yritän mahdollisimman hyvin kuvata niitä, minulle niin rakkaita otuksia, vaikka tiedän etten koskaan pysty täällä antamaan niille kaikkea sitä arvoa ja kunnioitusta minkä ne osakseen ansaitsisivat.





Kuvassa Leevi läheisellä pururadalla iltalenkillä alku keväästä 2008. Turkki ei ole täysin trimmissä tässä kuvassa, mutta näyttelytauolla se ei haittaa.
Leevi on tullut luoksemme keväällä 2007 ja ensimmäinen koirani. Rodultaan se on Bichon Frise, ja kyllä käytöksellään näyttää, missä sen sukujuuret ovat. Sukujuuret ovat laivan rottakoirasta, sirkukseen ja aina Ranskan ylhäisiin palatseihin, joissa se on ollut hovikoirana. Ja sen kyllä eleistä näkee! Ylväs ja vahtiva, aina joka paikkaan perässä tuleva pikkuinen otus, joka ei kyllä unohda näyttää kuinka paljon rakastaa omistajaansa.




Rella vanhassa kopissaan ennen varsan syntymistä keväällä 2008. Varsa syntyi noin kuukauden päästä kuvan otosta. Maha näkyy mukavasti oikealla puolella. Varsa on maailman suloisin (vielä nimetön) ruipelo. Rellan kanssa yhteisiä vuosia on kertynyt niin paljon, etten edes muista, sen hoitaminen on yksi elämäni suurimpia onnen aiheita. Tuo hevonen, jos kuka, tietää millon on ihmisellä hätä, ja sen mukaan se on minun vaikeina hetkinäni osannut asettaa päänsä ja korvansa oikeaan asentoon oikealla tilanteella.
Rella on sympaattinen ja persoonallinen eläin. Se ilmaisee tunteensa varsin selvästi. Vaikka se esittää, ettei välillä seura kiinnosta, niin siitä kuitenkin näkee, että sisimmässään se haluaa seuraa ja ehdottomasti paljon rapsutteluja. Vieraskoreakin se on! Kyllä tuntemattomille on aina niin kaunis ilme, mutta odottakaas kun tämä neiti ilmaantuu paikalle, jos herkkuja ei löydy, niin sitten vähän kärvistellään.
Nyt sain vihdoinkin ihania kuvia varsasta. Kiitos Heidin, jonka ottama kyseinen kuva sitten on. Varsa on kasvanut paljon, ja karva alkaa pikkuhiljaa vaihtua. Päivittäin teen paljon töitä sen koulutuksen eteen. Varsaa ei tietenkään vielä liikuteta, mutta muuten opetan sitä erilaisiin hoitotoimenpiteisiin, mm. harjaus, perässä riimussa seuraaminen (ilman vetoa siis), jalkojen harjaus ja pesu yms.





Tässä kuvassa Liekki. Kuva on otettu samana päivänä kun yllä oleva kuva Rellasta. Toinen reppana oli nukkumassa, mutta tottakai kuvaussession vuoksi, halusi pompata ylös edustavamman näköiseksi. Vaaleanpunaisista päitsistä on onneksi päästy jo eroon :D
Liekki on omalaatuinen, aivan ihana ja kiehtova persoona. Siinä missä Rellakin, se on hyvin huomionkipeä, ja kaipaa seuraa kauhean paljon. Hoidettaessa se on äärimmäisen kiltti, rauhallinen ja sosiaalinen. Se ei kyllä jätä ilmaisematta mielipiteitään. Jos rapsutat väärästä kohdasta, neiti kyllä näyttää mikä on oikea. Viehättävä otus. <3 

Akvaario

On se sitten kummallista, että en ole saanut kirjoitettua pitkä-aikaisemmista lemmikeistäni mitään tänne.
Minullahan on siis akvaario, reippasti yli 100 litrainen, ja siellä uiskentelee, tällä hetkellä, kohtalaisen kiva määrä pikkuisia otuksia.
Löytyy muun muassa neontetroja, valitettavasti vain kolme kappaletta, kaksi on tehnyt mystisen katoamistempun, edes ruumiita ei löydy mistään..
Sen lisäksi on neljä platya, joista kolme on kirkaan oransseja ja yksi on keltainen.
Miljoonakalat saivat tällä viikolla perheenlisäystä, eli nyt akvaariossa uiskentelee viisi pikkuista vauvakalaa, joilla muuten näyttää olevan jatkuva touhuaminen ja ruuan etsiminen päällä.
Akvaarion pohjalta löytyy kaksi monnia, toinen on täysin tavallinen partamonni, joka sitkeästi huoltaa akvaarion levien syönnit,
ja toinen monni onkin sitten hiukan kinkkisempi tapaus.
Tällä monnilla on täysin taivaansiniset silmät, ja muuten se on kokonaan musta. Se viihtyy vain pimeässä,
joten aina päivisin se asustaa pimeässä putkessaan ja saapuu lounastamaan vasta yöllä, kun valot on sammutettu,
ja ulkoa ei tule enää yhtään valoa sisälle. Monnilla on myöskin olemassa kohtalaisen harvinainen puollustusmekanismi. Suuttuessaan/säikähtäessään se saattaa purra, joka tuntuu lähinnä ampiaisen pistolta. En tosin ole kertaakan akvaarion meillä olon aikana saanut monnilta minkään laista puremaa, mutta alkuaikoina tätä kyllä hiukan pelättiin.
Kalojen lisäksi akvaarioon on mystisesti ilmestynyt jostain kotiloita, joiden eliminoimista olen jossain määrin ajatellut. Toisaalta, puhsitavathan nekin seiniä, mutta kun tuntuu, että ne valtaavat koko akvaarion, niin eiköhän niistä osa ole karsittava!
Haaveenani on taas saada ostettua akvaarioon ainakin yksi kiinanmonni. Se on matomainen otus, joka saattaa kaivautua hiekan alle useaksikin päiväksi. Akvaariossa on ollut kaksi kiinanmonnia aiemmin, joista toinen kuoli vanhuuteen, ja toinen onnistui hyppäämään suojalasista huolimatta akvaarion reunan yli. Valitettavasti se ei enää toipunut kosketuksestaan ilman kanssa.

Akvaario on sioitettu varjosaan paikkaan, ei kohtisuoraan auringon valoon, sillä se nopeuttaa ja lisää levien kasvua. Samaten akvaarion sijoituksessa on ottettu huomioon sen huolto- ja hoitomahdollisuudet, eli se on kohtalaisen lähellä kylpyhuonetta, jolloin esimerkiksi vesien vaihtaminen käy helpommin.



Tässä nyt pientä selitystä otuksista, jotka eniten vaikuttavat elämääni. Tietenkin olen päivittäin tekemisissä muidenkin koirien, hevosten ja kissojen kanssa, mutta se onkin jo sitten toinen tarina.