Se tunne kun putoat
korkealta ja kovaa
ja pysähdyt
on koskettava
En tiedä mitä on olla hyvä ja kaunis
mutta tiedän mitä on olla rakastettu
Itsekeskeinen pikku paska
rakastan ironiaa
Jos sanon olevani huolissani sinusta
Käännät kasvosi pois ja sanot ettei ole syytä
Juuri siitä tiedän
etten voi lähteä vielä tänään
Vain yksi sana
ja jään tänne
Rakastan syksyä
sitä kuoleman hajua
Kahlata niissä tuhansissa punaisissa lehdissä jotka huutavat kipua ja tuskaansa
sitä minä rakastan
talloa kuolemaa jalkoihini kuin pyhimys
Lapsellista ja keinotekoista elämää
Kukkia kukkapenkissä laatikoissa
erotettuna toisistaan muovilla
tallon jokaisen kukkapenkin kukan
yksikään ei näe enää päivän valoa
Lasket kädet mun olkapäille
ja halaat niin kovaa
henki salpautuu
ja putoan taas kymmenen metriä lähemmäs maan pintaa
ja sen läpi
ehkö joskus löydän jonkun joka ottaa minut ajoissa kiinni
Mutta vaikka kuinka huudan
kirjoitan kissan kokoisilla kirjaimilla seinään
ei kukaan pidä minusta kiinni
ja vajoan siihen itsesääliin
josta revin sinua puolivuotta sitten.
Kaunis on tämä maailma
vaaleanpunaisia kukkia kaikkialla
Ole hiljaa joskus,
Bitch!
ihanaa ironiaa
-Katja
maanantai, 23. maaliskuu 2009
Kommentit