Ihana huomata, että maailmassa on vielä olemassa ystävällisiä ihmisiä. Niin sitä vain yön pikkutunteina voi tulla pelastetuksi.

Vietin eilen uskomattoman ihanan illan ystäväni kanssa. Kävimme hiukan 'tyhjentämässä päätä stressistä', eli siis 'vetämässä päät täyteen'. Pitkästä aikaa oli ihana jopa tanssahdella, mietittiin yhdessä, että millonkohan sitä on tullut viimeksi,,, jos siis ei lasketa mm. Kätilöiden keikkoja... Nehän on siis ehdottomasti parhaat bileiden järkkääjät! Kaikki kunnia äijille!

Siinä sitten bileiden loppupuolella alkoi olla ajan kohtaista lähteä kotiin päin. Noh, ehdimme jopa bussiin, joka on minusta itsessään jo kohtalaisen hyvä suoritus.. Ottaen huomioon, kuinka huojuva askel siinä vaiheessa oli, ja kuinka myöhään baarin puolelta lähdimme. Hyvä me!

Ainut ongelma oli se, ettei minulla ollut aavistustakaan, mistä kautta bussi kulkee. En tiennyt yhtään kuinka lähelle kotia pääsisin. Kysyin kuskilta, tuleeko bussi tänne asti, ja hän sanoi että: 'joojoo'. Noh, ajattelin, että halusi vain päästä matkaan mahdollisimman pian, bussiin tulioita kun oli paljon jonossa takanani. Istuttiin sitten kaverin kanssa, kohtalaisen hiljaa jumittaen molemmat siihen asti, että kaveri jäi puolimatkassa kyydistä. Istuin itsekseni siihen asti, kunnes bussissa olin jäljellä enää minä. Ratkaisevasta risteyksestä bussi kääntyi oikealle, eikä vasemmalle, joten painoin paniikissa nappia, ja poistuin bussin kyydistä. Aloin siis kävellä suuntaan, jonne bussin olisi pitänyt kääntyä. Ehdin kävellä vajaan viisi minuuttia, kun kuulin takaani äänen, ja käännyin. Mikäs sen mukavampi yllätys, kuin bussi kääntyi sittenkin juuri sinne päin, minne olin menossa. Kirosin, ja jatkoin hitaasti kävelyäni eteenpäin, en ehtisi seuraavalle pysäkille, vaikka kuinka juoksisin.

Yllätyksekseni huomasin bussin hidastavan ja pysähtyvän kohdalleni. Kuski avasi oven ja huusi: 'Olitkos sinä se, joka oli tuonne perälle asti menossa'. Naurahdin ja hyppäsin kyytiin, 'Juu, luulin ettei tämä mene sinne'. 'Minähän sanoin, että mennään perälle asti'. Noh, siinä sitten vielä kiittelin ja kumartelin, ja pääsin ns. 'omalle' pysäkilleni asti. Ihana, että tuollaisia ihmisiä on vielä olemassa. Olisi tullut kurja yli 3km kävely, jos bussi olisi vain ajanut ohi sen takia, etten ollut pysäkillä asti... Että kiitos kovasti kun nappasit bussisetä minut kyytiin uudestaan ja toit kotiin, ilman että nökötin bussipysäkillä!

Tapahtuma oli kyllä tosiaan mieltä lämmittävä. Kuski nimittäin olisi aivan hyvin ja oikeutetusti voinut vain huristella ohitseni, ja jättää minut sinne kävelemään. Todella todella kauniisti tehty.

Ja joo,,, taisin juoda taas yhden lasillisen liikaa, sen verran on mahassa kierrellyt ja päätä jomottanut. Kauniisti kieltäydyin serkun synttäreillä kahvikupposestakin.. Tässä nyt sumppi yhtään oloa ainakaan paranna!

Alotin taas tupakoinnin... Sorrun siihen aina kun juon.. Ja toppa on poltellut taskussa koko päivän... Jos selviän tämän ja huomisen,,,, niin ehkäpä sitten voin taas unohtaa koko sauhuttelun.. Hope so...

Kävin tallilla tänään aamulla,,, aikani kuluksi ja krapula lääkkeeksi siivosin viiden hevosen kopit... Eli lapioin urakalla paskaa.. Ja uskokaa tai älkää, nyt se on sitten taas kerran todistettu, paskaan oloon auttaa paskan lapiointi! Olo parani hetkellisesti..

Nyt alan kuitenkin tehdä ruotsin tuotosta.. Palautus maanantaina, ja huomenna leivon pullaa! Paljon pullaa! Pelleittäin!!

See you next time!

Fuck u bitch