Viimeksi kirjoitin lähes täydellisyyttä hipovasta taiteesta, joka kosketti minua suuresti ja toi elämääni jopa jonkin kaltaista valoa. Mistäs tänä päivänä? En haluaisi antaa itsestäni aina niin masentunutta ja elämää vihaavaa kuvaa, mitä olen nyt viime aikoina lietsonut kipinöiden tavoin ymperilleni. Jokseenkin surullista tällainen käyttäytyminen.

Voi jos saisin taas luettavakseni ehdottomasti maailman parhaan runoteoksen 'What a Bitch' kirjoittaja Aumasto Marjaana. Aivan loistavan upeaa tulkintaa, joka vuosi sitten istui omaan elämääni niin loistavasti, että itkin silmät päästäni niin monta kertaa sitä lukiessani. Jos jonkun, niin tuon kirjan haluaisin itselleni. Suosittelen lämpimästi kaikille, myös niille, jotka eivät lue runoja. Valitettavasti en muista täysin tarkasti, mitä kaikkia asioita runot käsittelivät, mutta tunteita herättivät, ja koskettivat ainakin minun elämääni hyvin suuresti.

Tämä kirjanen tuli mieleeni, kun päätin pitkästä aikaa keskustella entisen poikaystäväni kanssa. Seurustelimme yli vuosi sitten ja yli vuoden verran. Alku suhde oli teitenkin parasta mitä olen koskaan kokenut, rakastuin häneen silmittömästi mutta loppu seurustelu söi sisukseni ja itsetuntoni lopullisesti. Jokseenkin surullista, ja haikeaa ajatella niitä aikoja mutta... Nythän elämääni vievät jo toiset tuulet.

Löysin muuten ehkä maailman parhaan kuvan, joka sopii viime viikonloppuisiin ajatuksiini ehkä parhaiten ikinä.

 

Ei ehkä tuo itämeren auttaminen, mutta muuten. Ja sitten toisaalta tämä on mainoksena niin loistava, ettei mitään rajaa. Auttakaa itämerta, siis oikeesti.
Tämä tältä illalata, kauniita unia, kultien kuvia ja pusuja ja haleja ja niineespäin..
Sweet dreams <3