Jälleen se tuli osoitettua. Maailman paras paikka on mökki keskellä pusikkoa. Kauneimat maisemat, ja rentouttavin ilmapiiri. Lähdin siis torstaina reissuun, ensimmäistä kertaa ihan yksin. Matkasin ensin kotoani keskustaan vaatteiden ja veden (2litraa) kanssa. Bussimaksuihin upposikin sitten omaisuus.. On se vaan jännä, että tuo 30 minuutin matka keskustaan maksaa 2.90.. Jessus vieköön. Joo mutta kuitenkin.
Ensimmäiseksi suuntasin kauppaan. Ostin sieltä sitten ruuat, joilla ajattelin pärjätä, joko koko viikonlopun taikka siihen asti, että/jos isä tulee myös. Sain sullottua voit ja maidot reppuuni, joka painoi tonnin ja tallusteltua automaatille. Automaatilta suuntasin käymään kahvilla paikassa jossa ystäväni on töissä. Suosittelen lämpimästi Pikku Pietarin torikujalta löytyvää kahvilaa, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista. Oikeen herkulliset leivonnaiset, ja joka päivä lämmin (halpa!) keittoruoka lounasaikaan. Tällainen pieni mainos tässä. Ystävällisesti antoivat minun säilyttää voita, jonka olin ostanut, jääkaapissa, olisi sulanut muuten pilalle. Kiitos :).
Kahvilta suuntasin sitten matkani linjuriasemalle. Olin ensin lähdössä pikavuoron bussiin, mutta sieltä saottiin etteivät voi jättää minua kyydistä pysäkillä, missä olisin jäämässä. Sieltä minut sitten ohjattiin bussin takana olevalle autolle. Se tosin olikin sitten menossa ihan eri paikkaan, ja kun parkaisin olevani täysin hukassa, kuski neuvoi minut viereisselle laiturille. Onneksi oikea bussi löytyi, ja osasin jäädä vielä oikealla pysäkillä poiskin :D. Oli se urakka. Noh, ensi kerralla osaan sitten kunnolla :D.
Bussista jäätyäni se urakka sitten vasta alkoi. Seuraava tunti meni maantien reunusta kävellessä. Jouduin pitämään kolmisen taukoa, sillä repun hihnat porautuivat olkapäihini ja pitihän ne eväsmansikat jossain välissä pistellä naamaan asti. Kuitenkin kävely onnistui lähes ongelmitta. Viimeisillä metreillä teki tiukaa kun parvi viheliäisiä hyttysiä pureskeli niskanikamiani paukamille. Perskele.. Toivottavasti maistui hyvältä. Sen verran ihanat paukamat jäi jäljelle.
Ja asetuin taloksi.

Jälleen kerran voin vain todeta, että mökki on maanpäällinen taivas. En tiedä mitään niin ihanaa paikkaa. Huolet unohtuivat ja sain luettua ihan järkyttävän paljon koulujuttuja. Uskalsin jopa vihdoin eilisiltana hikilenkin jälkeen käydä uimassa! Okei okei. Tein ehkä 2 uinti liikettä ja juoksin käsiä apuna käyttäen saunaan kauhealla vauhdilla. Mutta tulipahan räpiköityä.
Tänään tultiin isän kanssa kotiin. Muu perhe on vieläkin sukulaisissa pohjosessa. Mutta mikäs tässä ollessa. Käytiin kaupassa ja syötiin niin, että pallo on olo nyt. Itseasiassa, voisin vähän kakkua ottaa, kun sitä nyt kerran on. AIJOO!!! Täytyy muistaa jonkinsorttista kakkua leipoa sille ridauksen opettajalle. Sen siitä saa kun könyää persiilleen alas ilman että on ilmoittanut. Katsotaan mitä keksitään.

Joo.. Eiköhän tää riitä taas.