Tänään oli touhua täynnä koko päivä, ja nyt ihan oikeasti väsyttää! Aloitin päivän kivasti käyttämällä pikkuisen koira otuksen lenkillä. Aurinko paistoi tosi kivasti ja oli lämmin. Katsoin kun joku 'onnellinen' kaupungilla kesätöissä oleva tyttö raatoi repimällä rikkaruohoja pois virkistysalueen puron vierestä. Ei todellakaan käy kateeksi. Onneksi olen jo kesätyö urakkani raatanut, ja varmistellut työpaikkani taas ensi talvelle, ja mahdollisesti myös kesälle.
Putsasin akvaarion. Piti tehdä ihan kunnon jynssäys. Siihen on nyt tullut jonkin sortin levää pinnalle, sellaista ruskeaa, lähes kalvomaista. Hämmensin hiekatkin kunnolla puhtaaksi, jos siitä nyt olisi suur siivouksella päässyt. En muista tarkkaan millon akvaario tuli meille, ehkä seitsemän tai kahdeksan vuotta sitten. Nyt ehkä kuukauden ajan siellä oli vain kaksi monnia. Partamonni, ja jokin sellainen musta sinisilmäinen, jonka purema tuntuu ampiaisen pistolta, en siis tiedä rotua, jos on arvauksia tai tietoa, otan mielellään vastaan. Käytiin tänään ostamassa lisää kaloja siihen. Osasyynä levän tuloon voi olla se, ettei ole tarpeeksi elämää, vaan vesi pysyy paikoillaan koko ajan. Nyt on sitten kunnolla säpinää. Kerralla 15 uutta tulokasta. Miljoonakaloja tuli 3 naarasta ja 2 punertavaa urosta, platyja tuli 5, joista kaksi on kellertävää ja kolme oranssia mustalla pystöllä. Sen lisäksi, pitihän sitä tottakai nyt ottaa niitä neontetroja viitisen kipaletta, kun ei ole vanhuslehtikaloja enää syömässä niitä :D. Katsotaan sitten myöhemmin kuinka nopsaan miljoonakalat pitävät lisäytymis lupauksensa.
Nyt siis akvaario on päässyt takaisin loistoonsa. Kalojen määrä voi jostakin kuullostaa hurjalta. Kuitenkin nyt kun seurailee niiden elämää, villejä veitikoita muuten ovat, tuntuu että muutaman tetran sinne voisi vielä ottaa. Jäin vielä haaveilemaan kiinanmonnista ja parista leväbarbista. Täytyy katsoa jos ne saisi ostettua sinne joku kaunis päivä.
Käytiin koiran kanssa eläinlääkärillä tänään. Ei siinä mitään ollut, sellainen tarkistus vain. Pikkuinen saa aina kauheasti kiitosta käytöksestään. Se kun vain istua tököttää taikka sitten seisoo nätisti pöydällä kun sitä tutkitaan. Tämä johtuu sitten aikavarmasti siitä, että Leeviä on pienestä asti totutettu siihen, että joku tutkii. Näyttelyissä on kuitenkin tullut sen verran käytyä. Toinen seikka joka vaikuttaa rauhallisuuteen on luonne. Leevi on aina ollut kauhean kiltti ja tottelevainen. Leikkisä tietysti, kyllähän niitä sukkia ja muita tulee vieläkin silloin tällöin ryöstettyä, mutta pentu on pentu, ja sen kuuluukin leikkiä.
Tällänen elukkapäivä. Meitä oli kolme ihmistä ratsastustunnilla. Tosin 'satuttiin' olemaan sellanen kaveriporukka. Pyydettiin ottamaan valokuva. Me ollaan sitten kymmenen vuodenpäästä ne tätiratsastajat. Oli muuten yllättävän hyvä tunti. Kolme tammaa ja kolme ämmää kyydissä. Mikäs olisikaan parempi yhdistelmä. Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että hevonen jolla olen nyt tässä kevään ja alku kesän ratsastellut alkaa olla suht hallinnassa kaikin puolin. Laukkaan täytyy vielä keskittyä, mutta muuten sujui niin, että voin olla tyytyväinen. Hevonen alkaa pikkuhiljaa rentoutua, ja välillä jopa tuntuu, että vetreytyä oikeaan kierrokseenkin. Kyllä se jäykkis saadaan vielä kovalla harjoituksella pehmenemään!
Varsa puri minua taas. Ja kovasti! Tarrasi paljaasta ihosta kiinni kun lähdettiin viemään sitä emänsä kanssa tarhaan. Kaikkea se keksii. Tänään se sai lelukseen sellaisen vanhan mehukanisterin.. Toivottavasti tajuaa pureskella sitä. Pitäisi kehitellä jotain aktiviteettiä sille sinne koppiin. Aika paljonhan ne äipän kanssa ulkona ovat, mutta välillä tuntuu, että ne hetket jotka vietetään sisällä käyvät tylsiksi.
 Kuvasta kiitos Heidille.

Tallilta kotiin päästyäni vetäisin ruokailun jälkeen kunnon tirsat. Jestas.. Nukuin varmaan sellaiset parisen tuntia ihan huomaamatta. Täytyy tästä eteenpäin varoa sitä, että käy sohvalle pitkäkseen ja laittaa silmät kiinni. Tosin tuo taisi vaan olla kehon vihjaus siitä, että eilen tuli valvottua liian myöhään.
Lueskelin muuten jotain askartelu blogeja ja sain aivan uskomattoman ihania ideoita siihen, minkä tyylisiä kortteja voisi tehdä. Eipä sillä. Olen aina ollut kova askartelemaan, ja rakastan korttejen tekoa. Mutta jotenkin kiva aina saada uusia ja taas uusia ideoita. Pitäisi alkaa miettiä minkälaisia kortteja teen nyt parille ystävälle jotka muuttivat omiin asuntoihin. Olisi kiva keksiä jotain kunnolla erikoista, joka kuvaa samalla heitä, mutta samalla myös minua. Katsotaan mitä keksin.
Laitan tänne kuvia sitten lahjoista jotka annan heille. En uskalla vielä puhua mitään edes idoista, ettei vaan paljastu suunnitelmani. Toisaalta, toinen saattaa jo aavistella, että luvassa voisi olla pehmeitä paketteja, olin nimittäin eurokankaan pussin kanssa kaupungilla. Ja koska nappi ja nauha-liike liittyi myös asiaan, voi vain arvailla mitä tämä tyttö on taas keksinyt! :) Ihana olla puoliksi ennalta arvattava, kun on käsityö ihminen, mutta puoliksi juuri niin ihanan inhottava, ettei voi ikinä, EI NIIN IKINÄ, tietää mitä sieltä tulee.
Tuntuu, että kaikki kaverit muuttaa. Tosiaan kaksi naispuolista ystävääni ovat jo löytäneet omat pikku luukkunsa. Toisen luona en ole vielä käynyt, mutta toisen kämppä vaikutti tosi kivalta. Seuraavaksi on ainakin luvassa miespuolisen ystäväni muutto toiselle paikkakunnalle. Hänelle täytyy keksiä jotain loistavan mahtavan pelottavan upeaa, ettei hän varmasti unohda minua. Eipä sillä, saan liian usein kuulla kuinka minut on mahdoton unohtaa, olen liian sekopää. Minusta ei pääse eroon millään *kjäh*. Mutta mietinnässä tosiaan on mitä sitä keksisi tällä kertaa. Tietysti taas tavoitteena on se, että pystyn sen itse toteuttamaan sen.

Juupa juu. Pitäisi varmaan lueskella vielä tänään jotain. Tai en taida jaksaa, käytän koiran lenkillä ja menen nukkumaan. Toisaalta voisin ihan mielenkiinnosta lukaista mitä tänään saamassani kirjeessä lukee. Ystäväni oli kirjoittanut sen joskus huhtikuun lopulla, ja leimauksessakin lukee 21.4.08, mutta tänään se vasta perille tuli :D Noh, saan lukea jotain lumisateesta näin kesän keskellä ja haaveilla talvesta. Hassua kuitenkin, että kirje voi kadota matkalla Rovaniemeltä Kuopioon noin taidokkaasti liki kolmeksi kuukaudeksi. :) Sitä sattuu näköjään muillekin kuin minulle, että joku juttu saatta löytyä vähän pidemmän ajan päästä jostain. :D Hah.
Kaveri lupasi tuossa vielä lähettää nyt tuon hepostelutunnin kuvan. Kuulemma minulla olisi fiksuin ilme siinä *vaisua hihittelyä* olen varma, että huijaa. Onnistun aina irvistämään valokuvissa :D Hah.

Koska sain sen tässä, niin laitampas tänne kaikkien pällisteltäväksi.

Vasemmalta oikealle:
Merry Helmin selässä, Katja (minä) Hetun ja Heidi Fantin.